Henkilöstöresurssien johtamisessa on käytössä kaksi mallia; Michiganin (kova) sekä Harvardin (pehmeä) malli. Pehmeässä mallissa korostetaan tiimien merkitystä ja itsensä kehittämistä, kun taas kovassa keskeisenä on valvonta ja kova kuri.
Itse uskon vahvasti näiden kahden sekotukseen. Mielestäni kovalla kurilla ei päästä yhtä hyviin tuloksiin, kuin jos työtä tekevillä ihmisillä on motivaatiota ja pientä valtaa tehdä omia päätöksiä. Myöskään pelkällä tiimityöllä ei päästä kaikista parhaimpaan tulokseen, sillä silloin tiimissä voi olla muutamia vapaamatkustajia. Kaikkein paras tapa henkilöstön johtamiseen on siis pieni kuri, mutta myös vapaus päättää esimerkiksi työtapoja.
Kuva: http://www.akava.fi/files/17890/633/Miehen-euro-vs-naisen-euro.png
Luennolla annettiin oppimispäiväkirjassa pohdittavaksi muutamia kysymyksiä. Yksi itseäni koskettava sekä aina ajankohtainen kysymys koski miesten ja naisten samapalkkaisuutta. Miksi ja missä olosuhteissa epätasa-arvoinen palkkaus on oikeutettua?
Mielestäni missään olosuhteissa epätasa-arvoinen palkkaus sukupuolen perusteella ei tulisi olla oikeutettua. On typerää yleistää esimerkiksi, että miehet ovat parempia ajamaan tai vahvempia kantamaan tavaroita. Nykypäivänä on erittäin yleistä, että nainen voi olla paljon kiinnostuneempi lihasten kasvatuksesta kuin mies, jolloin nainen luultavasti sopisi paremmin rakennusalalle kuntonsa puolesta kuin mies. Myöskään en ollenkaan osaa ymmärtää miksi miehet saavat samasta työstä enemmän palkkaa kuin naiset, jos kaikki valmiudet työhön ovat molemmilla samat. Se ajatus ei vaan tahdo sopeutua minun päähäni. Epätasa-arvoinen palkkaus on oikeutettua silloin, kun toisella on enemmän koulutusta tai työkokemusta työstä. Sukupuolen ei koskaan pitäisi olla syy palkkatasoon.
- Essi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti